Kyllä minä mieleni pahoitin, kun...

30.9.2011

...kippari teki oharin ja läksi poikien kanssa kalastusretkelle ja minä joudun nyt luovimaan vain polkupyörällä pitkin teitä.Tänään oli yli 20 astetta lämmintä ja tuuli lennätti keltaisia lehtiä puistoissa. Puut hehkuivat keltaisina ja punaisina auringon paisteessa melkein epätodellisen kirkkaina. Voiko mahtavampaa syksyistä päivää olla? Kumpa tätä valoa ja lämpöa voisi tallettaa pimeiden ja sateisten päivien varalle.

Joskus kannattaa lähteä töihin

28.9.2011
Aamutuimaan voi työmatkan maisemat näyttää ihan  uusilta ainakin kameran linssin läpi ...

Sateen jälkeen paistaa aina aurinko

24.9.2011 Parainen- Norstö - Benskär

Tummien pilvien välissä näkyi vain hiukan sinistä taivasta lauantaiaamuna kun Sienestysalus lähti taas matkaan. Ensimmäiset suuret pisarat tipahtivat kannelle heti Paraisten Portin jälkeen. Navakka tuuli oli luoteesta ja puhalsi n. 8 m/s ja välillä puuskissa tuuli oli rajumpikin. Sienitauti korvien välissä ei ollut edelleenkään helpottanut ja määränpäänä oli taas sama saari. Nyt Muse ankkuroitiin saaren itäpuolelle tuulen suojaan  ja syöksyimme metsään sienikorien kanssa. Siellä odotti meitä loppumaton määrä suppilovahveroita ja kantarellejä. Nyt paistoikin jo aurinko ja korit täyttyivät nopeasti. Onneksi kaikkia metsän ihanuuksia ei tartte poimia...voi vaan ihailla.

Mörri-Möykky se sateessa istuu kärpässienen alla...Tiu tau tilitati tittan...

Tuuli  puhalsi yli Norstön saaren lahteen ja kalisutti ankkuriketjua siihen malliin, että päätimme siirtyä suojaisampaan paikkaan yöksi. Södra ja Norra Benskärin väliseen lahteen purjehdimme railakkaassa tuulessa vaahtopäiden välissä keikutellen. Suojaisessa lahdessa olikin aivan tyyntä, vaikka meren kohina kuuluikin kapean, mutta korkean saaren yli. Meren myllerrystä  ja auringon painumista pilvien välissä mereen kiipeilimme katsomaan kallioiden yli Norra Beskärin länsirannalle. Näkymät oli upeat merelle ja kuinkas ollakkaan illan jo pimetessä löytyi edelleen kantarellejä, jotka hohtivat keltaisina hämärässä. Eihän niitä voi jättää poimimatta? Vai voisiko jo kuitenkin?

25.9.2011 Benskär - Parainen
Yöllä tuuli kääntyi pohjoiseen ja tuuli osui suoraan lahteen. Ankkuriketju kalisi ja paukkui. Se siitä suojaisesta lahdesta ja rauhallisista yöunista.  Toisaalta, kun uni ei  oikein maittanut voi ihmetellä kattoluukusta näkyvää uskomattoman kirkasta tähtitaivasta. Nautimme varmaan tämän kauden viimeiset aamukahvit häikäisevän kirkkaassa auringonpaisteessa kuulostellen ihanaa hiljaisuutta. Aamulenkille menimme saareen ja samalla kun astuimme rantaan liikähti viileän yön kohmettama kyy hitaasti rantakivikossa. Lenkkarit vaihtuivat samantien kumisaappaisiin ennen kuin matka jatkui. Upeassa syyssäässä kierrettiin saaren rantoja ja kiipeiltiin liukkailla kallioilla. Kotia kohti purjehdimme mukavassa lounaistuulessa. Loppuhuipennuksen reissulle tarjosi kippari tipahtamalla rantautuessa mereen laiturin ja veneen väliin suomen lippu vielä toisessa kädessä. PULPS!!!!!

Ja ilta oli ihanasti rempallaan....

16.9.2011 Parainen- Helsingholm
Ilta pimeni nopeasti ja Paraisten Portin kohdalla aurinko oli painunut mailleen, vaikka läksimme ennen kuutta jo laiturista. Onneksi luoteistuuli antoi hyvän vauhdin ja toi meidät jopa 9 solmun vauhdilla  Helsingholmin lahteen kuun pilkistellessä pilvien takaa. Lahdella puhkesi kapina laivalla ja sen seurauksena kippari päätti, että Muse  pistetään ankkuriin. Helsingholmin edellinen rantautuminen viime syksynä pilkkopimeässä  oli vielä liian hyvin muistissa ja miehistö kieltäytyi hyppäämästä kuunvalossa. Vakuutusyhtiö kiittää!!!!!

Kippari: Mennääks laituriin? Eiks pistetä laituriin? Laiturissa olis kivempi? Laituriin? No? Eiks joo? Joohan? Pliide laituriin? Jooko??? No eiks vaan?
Miehistö: IIIK! EIIIIIIIIIIIIIIIIIIII.....................................................EI! EI!, %&%&%#  Hyppää ite!

17.9.2011 Helsingholm- Norstö (Sienestäjän taivas)- Benskär



Helsingholm aamuauringossa





Sienisalaattia a'la Norstö



Pikaisen aamiaisen jälkeen ankkuri ylös ja  suunta kohti tuttua sienimetsää. Löysimme taas mahtavan määrän kantarelleja, mustatorvisieniä ja suppilovahveroita.  Navakka tuuli oli edelleen luoteesta ja Norstön lahti oli täysin suojaton tältä tuulelta. Päätimme mennä yöksi Södra Benskärin ja Norra Benskärin väliseen lahteen. Tarkoitus oli ensin pistää paatti "traktorinrengas puun " viereiseen puokamaan, mutta retkeilijä porukka levitteli telttojaan jo rannalle. Siirryimme siis vielä sisemmäs lahteen. Vettä tässä on enää 2.8 m ja tuskin pääsemme enää koskaan täältä pois.
JIHUUUU! Tänne jäädään.....

18.9:2011 Benskär - Parainen
Aamulla herätessä aurinko paistoi jo täydeltä terältä ja Musekin keinui vielä tuulen mukana ankkuriketjun päässä eikä köli ollut jumissa rantasavessa. Ilmeisesti täältä  on kuitenkin palattava sivistyksen pariin maanantaiksi. Käppäilimme Södra Benskärin toiseen päähän ihailemaan syysmaisemia ja muita luonnon ihmeitä. Yläpuolella liiteli taas merikotka. Leudossa kaakkoistuulessa purjehdimme rauhallisesti iltapäivällä Paraisille nauttien syysauringon lämmöstä.



Käymme yhdessä ain, käymme aina rinnakkain.....



Silmä tippui, mutta sain sen takaisin !

Päivän asuna  minulla on siis huoleton baskeri ja Novon tekninen alusasu vuodelta 2002.

Syksyn lehdet

16.9.2011

I'm sailing in the rain.... I'm happy again....

9.9.2011 Parainen - Storlandet
Auringon vielä paistaessa päästettiin Muse irti  n.17.00. Syksyn tulon huomasi ainakin siitä, että auringonpaiste vaihtui yllättävän nopeasti hämärään. Muse löysi yösijan Stenskärin eteläpuolelta Storlandinetin kainalosta. Kuu oli miltei täysi ja se valaisi meitä kun ruokimme lähitienoon nälkäiset hyttyset.

10.9.2011 Storlandet - Halvvägstearna

Hip hei! Saimme saaliiksi kolme silakkaa. Vihdoinkin saamme ruokaa! Nostimme ankkurin ylös klo10.00  ja aloitimme matkan kohti pursiseuran saarta Keistiön alapuolella. Aurinko pilkisteli välillä synkkien pilvien lomasta ja pariin otteeseen satoi kaatamalla vettä ja hetken rakeitakin. Suurimman osan matkaa tuuli oli vastainen ja koneella oli pakosti mentävä, että pääsisimme ennen pimeää perillä. Tuuli navakoitui vielä ennen Keistiötä ja puhalsi luoteesta tehden rantautumisesta suuren seikkailun. Apujoukkoja oli onneksi runsaasti paikalla, koska kahdestaan me ei olisi ikinä saaneet asettumaan Musea laituriin. Loppujenlopuksi olimme kiinni laiturissa ja poijussa niin monimutkaisella köysivirityksellä, että ristilukkikin olisi ollut kateellinen. Illalla pääsimme saunomaan seuran mahtavaan saunaan ja tietty uimaan kuunsiltaa pitkin(lyhyen matkaa!)



11.9.2011 Halvvägstearna - Parainen

Aamu meni mukavasti jutellessa muiden purjehtijoiden kanssa. Kotiinpäin meidän oli taas lähdettävä ajoissa, koska edessä oli melkoisesti maileja ennen kuin olisimme Paraisilla. Tuuli oli nyt lounaasta ja sää oli mitä mainioin purjehdussää. Välillä pääsimme yli 8 solmun ja koko matkan tulimme yhdellä  halssilla hiukan vaan säädellen purjeita.  Takana on hieno purjehduspäivä, mutta mielessä kaihertaa jo hiukan se, että kausi alkaa olla lopuillaan. Tästä riemusta on luovuttava taas muutamaksi kuukaudeksi  ja  tyydyttävä odottelemaan kevättä.

Sienisafari saaristoon

3.9.2011
Ensin se ei paistanut, sitten paistoi.... Päivä oli kuulas, lämmin ja tuuleton. Purjeet lähinnä vain kuivateltiin edellisen yön sateiden jäljiltä matkalla jonnekin Högsåraan päin.

Ankkuroimme Musen suojaisaan lahteen Norstön länsipuolelle. Otimme sienikorit kainaloon ja sukelsimme pöheikköön. Metsä oli ryteikköä, jossa monien myrskyjen kaatamia puita ja kelottuneita käkkäräisiä mäntyjä. Sitten  iski kuin salama kirkkaalta taivaalta tauti nimeltä: SIENIHULLUUS.

Ensin löytyi yksi kantarelli, sitten toinen, sitten sata....... Miten se olikaan? Kaikki paitsi sienestys (vai oliko se sittenkin purjehdus?) on turhaa. Se metsä oli sienestäjän taivas. Taivaassa tosin ei olisi hirvikärpäsiä.

Lahdella kuhisi useita pieniä silakkaparvia, joista lokit napsivat iltapalaa itselleen. Kaikki kolme silakkaa jäi kiinni syöttikalaverkkoon. Jos nyt nappaisi kiinni oikein ahven, kun on ihan oikea syötti... Ei napattu ahventa....

4.9.2011
Aamupala nassuun ja kiireesti metsään. Sienisairaus on päässyt jo pahimpaan vaiheeseen. Öisin näkee unta suppilovahveroista, kultarouskuista, kantarelleistä, herkkutateista ja kehnäsienistä. Ajatukset harhailee sammaleisissa metsissä sieniä täynnä olevissa mättäissä. Tämä sairaus paranee viimeistään lumen tuloon mennessä ja iskee taas uudestaan ensi vuonna samaan aikaan. Paraisille palasimme leudossa myötätuulessa mahtavan sienisaaliin kera n klo19.00.

Oltiin muuten Puolassa

1.9.2011
Näitä poimittiin kilpaa thaimaan tehopoimijoiden kanssa.