Ao Nang

28.12.2011

Ao Nangiin siirryimme  taas laivalla Koh Lantalta. Majoitus paikka oli hiukan Ao Nangiin keskustasta pohjoiseen  Nopparath Tharan alueella. Sunda Resortin pikkuruiset bungalowit olivat viidakon keskellä pienen joen varrella. Laulukaskaiden siritys puissa oli illan pimetessä huumaava ja banaanipuut ja bambut ympäröivät rakennuksia.

    Oli hepokatti maantiellä poikittain jalallallei....Olivat kuulemma kivan rapsakoita!

Pitkähäntäveneellä siirryimme puolen tunnin matkan päähän päiväksi Railey Beachille, jossa oli uskomattoman hienot maisemat. Mahtivat kallioseinämät kohosivat suoraan merestä ja meri oli taas turkoosin sininen.

Loman loppuhuipennus oli sukellus/snorklausretki Phi Phi saarille. Merenalainen maailma tarjosi parastaan. Valtavia värikkäitä pikkukalaparvia, kilpikonna ja sukeltajat näkivät mureenankin.

Hur mår du på Koh Lanta?

25.12.2011 Koh Lanta

Koh Lantalle tulimme Koh Mookilta suoraan pikaveneellä. Paatti oli täynnä ruotsalaisia kuten koko saari. Vuokrasimme samantein saavuttuamme saarelle skootterit ja kiertelimme saarta ristiin rastiin ja löysimme toinen toistaan kauniinpia hiekkarantoja ja luonnonsuojelualueelta pari serkkuakin.



Moporetkeillessä päädyimme Tiger cave-nimisen luolastolle.  Jossain opaslehdykassä luki, että luolastoon pääsee tutustustumaan. Päädyimme opastetulle retkelle sen ihmeemmin valmistautumatta shortseissa ja varvastossuissa. Opas lähti rytyyttämään viidakkoon puron reunaa pitkin ja me perässä. Yhtäkkiä opas nosti käden ylös, pysähtyi ja osoitti maahan. Siellä kiemurteli  hitaasti tumman ruskeä käärme. JIIIHAAA!!!!! Läpsyt on tietty parhaat vaelluskengät viidakossa. Puolen tunnin hikisen tarpomisen  jälkeen olimme luolastolla. Luulin, että kurkkaamme hiukan sisälle jne, mutta tätä saatiinkin koko 200 bathin edestä. Parhaimmillaan menimme mahallaan koska muuten ei mahtunut etenemään. Opas oli  150 cm pitkä hintelä hemmo, joka kyllä mahtui  kapeista koloista OK.  Kauhuskenaarioni oli, että teen ikitulpan luolaan ja kukaan ei saa minua irti, kun tartun takapuolesta kiinni kivien väliin. Jossain välissä tunsin, kun käden yli kipitti pilkkopimessä joku otus. Onneksi en nähnyt mikä se oli! Helpotus oli suuri kun sininen taivas näkyi vihdoin.

Meistä olisi pitänyt saada kuvat ennen ja jälkeen luolaseikkaulun. Tämä retki jäi kyllä mieleen!!!!

Pimeän tultua alkoi rannalla pyöriä tulipallot taitavien tulipoikien käsissä. Näimme toinen toistaan huimenpia temppuja palloilla ja kepeillä kunnes nousuvesi täytti esiintymispaikat. Ilotulitulitusraketit paukkauivat miltei joka ilta pimeällä taivaalla kilpaa tähtien kanssa.



Same same, but different

22.12.2012

Koh Mookilla ei ole kuin yksi auto. Täällä liikutaan pääasiassa jalan tai huteralla mopotaksilla pitkin kuoppaisia polkuja. Pilkkopimeässä hurjalla vauhdilla kaahaavan kuskin kyydissä on olo kuin linnanmäen vuoristoradalla. Lisäbonuksena oli  illalla yksi pomppu kissankokoisen rotan yli. Rotta muuten jatkoi matkaa....

Saarelta löytyy mahtava ravintola HillTop-ravintola, jossa hääräilee taivaallista Green Gurrya tekevä kokki Song. Sen parempaa Thaikku- ruokaa emme löytäneet mistään muualta koko kahden viikon reissulta. Song kokkasi  herkkujaan ja puhua pulputti väsymättä aamusta iltaan asiakkaille.

Kajakeilla Pocahontasin tyyliin meloimme puolen tunnin matkan tarkistamaan Emerald Cave- luolan, jonne merorosvot ennenvanhaan piilottivat kuulemma saaliinsa. Luolan suuaukkoa tuskin huomasi mereltä käsin, mutta kun lipui kajakilla  täydelliseen pimeyteen pääsi luolaan, joka vajaan sadan metrin päästä aukeni   hiekkapohjaiseksi kraateriksi. Jyrkät seinämät aukenivat kohti taivasta.Lintujen äänet kaikuivat vihreistä seinämistä ja oksitossa kiipeili pikkuinen apina.

Snorklaamaan menimemme Longtail-veneellä Koh Kradanille, jossa aallokko oli valitettavasti aikamoista. Rohkeus riitti juuri juuri hypäämiseen mereen ja kaiken sohelluksen jälkeen sain nakattua polven merisiiliin. Luulin tietysti suurinpiitein tekeväni kuolemaa, mutta ei sentään. Pari piikkiä oli polvessa kinni ja nyppäsin ne pois ja menin nyyhkimään kamalaa kohtaloani rantaan vähäksi aikaa. Totesin ettei henki sittenkään  lähde ja jatkoimme snorklausta. Rannassa oli mahtavat korallit, paljon värikkäitä kaloja ja vesi oli todella kirkasta.

Onko paratiisi Koh Mookilla?

19.12.2011
Tämä on uskomattoman kaunis pieni saari Krabin edustalla, jonne mahtuu monta valkoista hiekkarantaa, korkeita kallioita ja viidakkoa. Rantahiekalla vipeltävät taskuravut  kilpaa koloihin ja aurinko paistaa turkoosin sinisen meren yllä. Onkohan tämä  edes totta vai heräänkö ja huomaan olevanikin kotisohvalla ja ulkona sataa räntää. Toivottavasti tämä uni ei lopu ihan vielä.

Sahara sohvalla

25.10.2011

Enpä olisi vielä pari vuotta sitten uskonut, että teen syksyllä surutyötä sen vuoksi, että purjehduskausi on ohi. Merellä koettu vapauden tunne on kotisohvalla röhnöttäessä yhtä kaukana kuin Sahara pohjoisnavalta. Ei lohduta yhtään edes punaviini eikä suklaa (ehkä hiukan punaviini). Tarvittaisiin kunnon tuulta, joka puhaltaa kaikki turhat ajatukset pois, vapaata sinistä taivasta, korkeita pilviä, aurinkoa leikkimässä aalloilla ja hiljaisuutta. Näitä kaikkia ikävöidessä voi vain katsella kuvia viime kesältä ja suunnitella retkiä kohti uusia auringonlaskuja ja autioita saaria.

Metsän syksyisen kirkkaat värit vaihtuvat jo pikkuhiljaa harmaampiin. Lehtipuiden oksat paljastavat nyt muotonsa ja muuttuvat alastomiksi tiputtaessaan loput lehtensä. Olisiko nyt paras aika painua talviunille ja herätä vasta kun aurinko paistaa maaliskuussa? Ei ihan vielä… Karhutkin keräävät ensin kunnolla vararavintoa ja sitten vasta on unten aika. Täytyypä mennä tarkistamaan mitä jääkaapista löytyy!

Kauas pilvet karkaavat ja niin kesäkin

8 - 9.10.2011 Parainen- Halvvägstearna-Uusikaupunki

Liian pian tämä tuli! Kauden viimeinen purjehdus kohti  Uuttakaupunkia. Häikäisevän kirkkaassa säässä purjehdimme seuran saareen päättämään kauden. Saaressa saunoimme, uimme ja istuimme iltaa nuotion lämmössä. Aamulla jatkoimme matkaa ja haikein mielin Ugin rannassa riisuimme  Musen purjeet ja roudasimme kamppeet pois veneeltä. Enää on odoteltava n. 200 päivää ennen kuin Muse lasketaan takaisin vesille.

Kyllä minä mieleni pahoitin, kun...

30.9.2011

...kippari teki oharin ja läksi poikien kanssa kalastusretkelle ja minä joudun nyt luovimaan vain polkupyörällä pitkin teitä.Tänään oli yli 20 astetta lämmintä ja tuuli lennätti keltaisia lehtiä puistoissa. Puut hehkuivat keltaisina ja punaisina auringon paisteessa melkein epätodellisen kirkkaina. Voiko mahtavampaa syksyistä päivää olla? Kumpa tätä valoa ja lämpöa voisi tallettaa pimeiden ja sateisten päivien varalle.

Joskus kannattaa lähteä töihin

28.9.2011
Aamutuimaan voi työmatkan maisemat näyttää ihan  uusilta ainakin kameran linssin läpi ...

Sateen jälkeen paistaa aina aurinko

24.9.2011 Parainen- Norstö - Benskär

Tummien pilvien välissä näkyi vain hiukan sinistä taivasta lauantaiaamuna kun Sienestysalus lähti taas matkaan. Ensimmäiset suuret pisarat tipahtivat kannelle heti Paraisten Portin jälkeen. Navakka tuuli oli luoteesta ja puhalsi n. 8 m/s ja välillä puuskissa tuuli oli rajumpikin. Sienitauti korvien välissä ei ollut edelleenkään helpottanut ja määränpäänä oli taas sama saari. Nyt Muse ankkuroitiin saaren itäpuolelle tuulen suojaan  ja syöksyimme metsään sienikorien kanssa. Siellä odotti meitä loppumaton määrä suppilovahveroita ja kantarellejä. Nyt paistoikin jo aurinko ja korit täyttyivät nopeasti. Onneksi kaikkia metsän ihanuuksia ei tartte poimia...voi vaan ihailla.

Mörri-Möykky se sateessa istuu kärpässienen alla...Tiu tau tilitati tittan...

Tuuli  puhalsi yli Norstön saaren lahteen ja kalisutti ankkuriketjua siihen malliin, että päätimme siirtyä suojaisampaan paikkaan yöksi. Södra ja Norra Benskärin väliseen lahteen purjehdimme railakkaassa tuulessa vaahtopäiden välissä keikutellen. Suojaisessa lahdessa olikin aivan tyyntä, vaikka meren kohina kuuluikin kapean, mutta korkean saaren yli. Meren myllerrystä  ja auringon painumista pilvien välissä mereen kiipeilimme katsomaan kallioiden yli Norra Beskärin länsirannalle. Näkymät oli upeat merelle ja kuinkas ollakkaan illan jo pimetessä löytyi edelleen kantarellejä, jotka hohtivat keltaisina hämärässä. Eihän niitä voi jättää poimimatta? Vai voisiko jo kuitenkin?

25.9.2011 Benskär - Parainen
Yöllä tuuli kääntyi pohjoiseen ja tuuli osui suoraan lahteen. Ankkuriketju kalisi ja paukkui. Se siitä suojaisesta lahdesta ja rauhallisista yöunista.  Toisaalta, kun uni ei  oikein maittanut voi ihmetellä kattoluukusta näkyvää uskomattoman kirkasta tähtitaivasta. Nautimme varmaan tämän kauden viimeiset aamukahvit häikäisevän kirkkaassa auringonpaisteessa kuulostellen ihanaa hiljaisuutta. Aamulenkille menimme saareen ja samalla kun astuimme rantaan liikähti viileän yön kohmettama kyy hitaasti rantakivikossa. Lenkkarit vaihtuivat samantien kumisaappaisiin ennen kuin matka jatkui. Upeassa syyssäässä kierrettiin saaren rantoja ja kiipeiltiin liukkailla kallioilla. Kotia kohti purjehdimme mukavassa lounaistuulessa. Loppuhuipennuksen reissulle tarjosi kippari tipahtamalla rantautuessa mereen laiturin ja veneen väliin suomen lippu vielä toisessa kädessä. PULPS!!!!!